Sota-ajan herkkuruoka

Silakkalaatikko

Nyt en laita ohjeita. Pienen muisteluhetken jos kestätte.

Tänään tein pitkästä aikaa meille silakkalaatikkoa ruoaksi. Olin jo lähes unohtanut kuinka hyvää se voikaan olla, varsinkin näistä nykyajan tarvikkeista valmistettuna, voita, kermaa, kananmunaa ja juustoraastetta.

Sota-aikana muistan kuinka äidin kanssa seisoimme järkyttävän pitkässä jonossa siellä loppupäässä. Pelkäsimme silakoiden loppuvan ennenkuin pääsimme tiskin äärelle. Olin niin pieni tyttö etten muista mitä äiti siihen silakkalaatikkoon muuta laittoi kuin ne muutamat silakat ja jo kertaalleen jäätyneet perunat, vettä ja sipulia jos sitäkään sattui olemaan. Seuraava ongelma sitten olikin uunin lämmitys, riittävätkö puut hellanuunin lämmittämiseen.

Minua järkyttää nykyihmisen suhtautuminen ruokaan. Ostetaan kaikkea mikä hyvältä näyttää ja sitten heitetään roskalavalle kun ei jaksetakaan syödä. On ihan oikein syödä ja nauttia ruoasta nyt, kun isämme ovat meille oman ja turvallisen kotimaamme kovin uhrauksin hankkinut, mutta väärin on tuhlata luonnon varoja.

Sydämestäni toivon ettei nykyäidit koskaan joudu, minun äitini tavoin lapselleen illalla sanomaan, että juo vettä niin saat paremmin uneen, mitään syötävää ei ole.

J.K. Totuuden nimessä minun on vielä tunnustettava, että meillä oli myös kulhollinen tuoretta salaattia tuon ihanan silakkalaatikon lisukkeena.

Hyvää Itsenäisyyspäivää!